kuplivaa

puoli yksinäisyyttä sitten

varoitit ilman ja veden vuorovaikutuksesta

ja kysyit onko pakkomielle luonnollista

vai pitäisikö minun juosta karkuun

enkä osannut vastata

 

nyt löydän itseni pohjalta

happi lopussa eivätkä kalat ymmärrä kantaa

kuutamouinti

väriloisto ja tyyni yö 

lohduttelevat lohdutonta

värittävät kauniisti kaunista kuukaurista 

haavemaailmassa jossa

ilo maksaa vain vähän ja myötätunto on ilmaista

ja jossa narsismia ei suvaita

siluetin heijastuessa veteen

meren sinisin

kalojen ympäröiminä

valaat lauloivat valitusvirsiä

meren kuningattarelle narreineen

merihevoset kantojuhtinaan

 

siellä minä missä meri

kuningatar kerran huudahti jatkaen

että koki olevansa se meri

joka halusi hukuttautua itseensä

välittämättä tsunameista

tai niiden uhreista tai edes

meren kuninkaasta

jonka pinna paloi pinnan alla